Bändi potkaisee käyntiin ja pysähtyy sitten äkillisesti. Tulee hiljaisuus ennen kuin groove alkaa uudelleen. ”Tällainen väärä alku on jotain sellaista, joka halutaan säilyttää”, mastering-insinööri Ron McMaster (kyllä, se on hänen oikea nimensä) selittää. ”Kun kuulet tällaisia asioita, on kuin olisit äänityssessiossa, kun se on käynnissä.” Hän kääntää vintagemiksauspöydällä, joka on täynnä välkkyviä mittareita, nuppia fade-inin säätämiseksi. Virhe pysyy.
Los Angelesissa Capitol Recordsilla McMaster remasteroi A Love Supremea, John Coltranen vuonna 1965 ilmestynyttä, genreä määrittelevää jazzalbumia. Verve Music Group, Capitolin rinnakkaistytäryhtiö Universal, julkaisi sen CD:nä ja digitaalisessa muodossa viime vuoden lopulla levyn 50-vuotisjuhlan kunniaksi. McMaster työstää vinyyliversiota, joka julkaistaan tässä kuussa. Sen sijaan, että hän olisi vain digitoinut alkuperäiset nauhat, hän muokkaa kappaleita luodakseen uuden, äänellisesti moitteettoman äänitteen Coltranen mestariteoksesta.
Jotkut levy-yhtiöt käyttävät termiä ”remasteroitu” myydäkseen uudelleen musiikkia, jota ei voi erottaa aiemmista tallenteista. Vielä pahempaa on se, että työskennelläkseen halpojen korvakuulokkeiden kanssa monet insinöörit yksinkertaisesti kopioivat levyn ja tekevät siitä kovemman, jolloin vivahteet jäävät pimentoon. Rakastavia remasterointeja on kuitenkin olemassa, ja niiden tekijät tekevät taikatemppuja, jotta muusikoiden aikomukset toteutuisivat. Insinööri Robert Vosgien, joka työskentelee James Taylorin ja Elvis Costellon kaltaisten artistien kanssa, osoittaa tämän soittamalla Bob Segerin alkuperäisen kappaleen ”Beautiful Loser” hänen remasteroimansa version rinnalla. Uudelleenmasterointi on selvästi selkeämpi, ja se paljastaa terveen pohjan, joka lisää rytmistä kiireellisyyttä. A Love Supreme -levyn tapauksessa remasterointi oli välttämätöntä, jotta alkuperäisen levyn ja uusien kappaleiden väliset äänenvoimakkuuserot saatiin tasattua.
”Musiikkiteollisuudessa masterointia kutsutaan pimeäksi taiteeksi”, sanoo Greg Milner, Perfecting Sound Forever -kirjan kirjoittaja. ”Se on harvinainen taito.” Ja kuten mihin tahansa taitoon, on olemassa työkaluja. McMasterilla on miksauspöytäänsä hitsattu analoginen venttiilikäyttöinen kompressori, jolla hän tasapainottaa kappaleen äänenvoimakkuutta. Hän käyttää taajuuskorjausta eli EQ:ta korostaakseen tai vähentääkseen tiettyjä äänitaajuuksia. Melunvaimennus eli NR poistaa kirurgisesti huminat ja kohinat.
Prosessi on myös säilyttämistä. Monien albumien alkuperäiset master-nauhat olivat niin arvokkaita, että insinöörit tekivät niin sanotun tuotantomasterin – toisen version, jota voitiin soittaa jatkuvasti monistamista varten. Liiallinen käyttö huononsi usein tuotantomastereiden laatua, minkä vuoksi monissa 1990-luvun CD-levyissä, joissa niitä käytettiin mallina, basso on heikentynyt ja äänet ovat tinttuneet tietyillä taajuuksilla. Niinpä remasterointi-insinöörit palaavat alkuperäisiin nauhoihin. ”Käytimme In Uteron uusintapainoksessa kaikessa ensimmäisen sukupolven mastereita, eli ääniä, jotka bändi itse kuuli studiossa”, sanoo insinööri Steve Albini, joka työskenteli Nirvanan viimeisen albumin remasteroinnin parissa. ”Tuloksena on kulttuuriesineen lopullinen vinyylimuoto.”
A Love Supreme -levyn vinyylipainoksen tekemistä varten McMaster lähettää uuden ensimmäisen sukupolven remasterin mikserikonsolinsa läpi valtavaan sorviin, joka veistää muotin levyjä varten. Kun neula arpoo tyhjää asetaattikiekkoa, hylätyn materiaalin verkot ampuvat putken läpi purkkiin, joka hävittää roskat ja säilyttää samalla mojon virheineen kaikkineen.
Viisi ostamisen arvoista remasteroitua albumia
The Beach Boys: Pet Sounds
Parantumattoman albumin parantumattomin versio, kirkkaammilla lyömäsoittimilla ja harmonioilla.
Skip James: Hard Time Killin’ Floor
Puhdistettu niin, että voit kuulla hänen poimintansa ja nuo haamuvokaalit, mutta ei koskaan steriloitu. Harvinainen kunnon blues remasterointi.
Georg Solti: Der Ring des Nibelungen
Keskeinen Wagner-lahjakkuus, tämä vuoden 1997 painos oli ensimmäinen, joka puhdisti taustakohinat aiemmista remasterointiyrityksistä.
Maria Callas: Maria Callas Remastered: The Complete Studio Recordings (1949-1969)
Oopperan ensimmäisen naisen kuunteleminen jalkojaan ravistellen saa tämän tuntumaan yksityiseltä konsertilta.
The Smiths: Complete
Kitaristi Johnny Marr auttoi remasteroimaan tämän kaikkien kahdeksan albumin kokoelman. Ylivoimainen miksaus verrattuna aiempiin rahanahneisiin kokoelmiin.
Tämä juttu ilmestyy Popular Mechanicsin helmikuun 2016 numerossa
.