Jerobeam I oli Israelin pohjoisen valtakunnan ensimmäinen kuningas, johon kuului kymmenen Israelin kahdestatoista heimosta. Raamattu kertoo hänen nousustaan valtaan 1. Kuninkaiden kirjassa 11:26-14:20. Hän hallitsi 22 vuotta, vuosina 930-909 eaa.
Jerobeam I ei ollut Daavidin sukua. Hän oli yksi Salomon hallintovirkamiehistä, mutta profeetta Ahian kautta Jumala pakotti hänet kapinoimaan ja lupasi antaa hänelle yhtä kestävän dynastian kuin Daavidilla – kunhan hän tottelee Jumalaa.
”Jos teet kaiken, mitä minä käsken, ja vaellat kuuliaisesti minua kohtaan ja teet sen, mikä on oikein minun silmissäni, tottelemalla asetuksiani ja käskyjäni, niin kuin palvelijani Daavid teki, minä olen kanssasi. Rakennan sinulle yhtä kestävän dynastian kuin sen, jonka rakensin Daavidille, ja annan Israelin sinulle.”” -1 Kuninkaat 11:38
Hänen valtakautensa oli tarkoitus nöyryyttää Daavidin jälkeläisiä (1. Kun. 11:39) hajottamalla heidän valtakuntansa, mutta antaa Daavidin suvun silti pitää hallussaan Jerusalemin kaupunkia, jossa Jumalan temppeli seisoi (2. Samuel 7). Mutta sen sijaan, että Jerobeam olisi totellut Jumalaa, hän johti Israelin harhaan ja kapinoi räikeästi Jumalaa vastaan. Itse asiassa Jerobeam muistetaan kautta Kuninkaiden kirjojen henkilönä, joka sai Israelin tekemään syntiä (2. Kun. 17:22). Siunauksen sijasta hänen valtakaudestaan tuli siis tahra Israelin historiassa, ja hänen sukunsa kirottiin. Lähellä Jerobeamin valtakauden loppua Jumala puhui hänelle jälleen Ahian kautta, mutta tällä kertaa hän antoi yhden Raamatun voimakkaimmista nuhteista:
”Sinä olet tehnyt enemmän pahaa kuin kaikki ennen sinua eläneet.” -1 Kuninkaat 14:9
1. Kuninkaiden kirjan ja 2. Aikakirjojen kirjan väliltä voimme kerätä paljon tietoa Jerobeam I:stä, mutta on myös kiistaa siitä, miten hänet kuvataan Raamatussa. Kuninkaiden ja Aikakirjojen kirjat kirjoittaneiden ja säilyttäneiden kirjanoppineiden näkökulmasta Jerobeam hylkäsi Tooran ja pani liikkeelle Pohjoisen kuningaskunnan lopullisen kukistumisen assyrialaisille. Jotkut raamatuntutkijat kuitenkin väittävät, että Jerobeamin aikalaiset olisivat todennäköisesti pitäneet hänen hairahduksiaan paluuna perinteeseen.
Tässä on, mitä tiedämme Jerobeam I:stä.
Tietoa Jerobeamista
Kaikki, mitä tiedämme Jerobeamista, on peräisin 1. Kun. 11:26-14:20 ja 2. Aikak. 9:29-13:20. Septuaginta sisältää joitakin lisätietoja (kuten väitteen, että hänen äitinsä oli prostituoitu), mutta tutkijat kyseenalaistavat tai suoralta kädeltä hylkäävät näiden lisäysten luotettavuuden.
Hän oli Efraimin sukukunnasta
Yksi niistä harvoista taustatiedoista, jotka Raamattu antaa meille Jerobeamista, on se, että hän oli efraimilainen. Efraimin heimo polveutui Joosefin samannimisestä pojasta. Kun Israel jakaantui kahteen valtakuntaan, Jerobeam perusti kuninkaallisen asumuksensa Sikemiin, joka oli Efraimin alueella sijaitseva kaupunki (1. Kun. 12:25). Myöhemmin profeetat viittasivat joskus koko valtakuntaan nimellä ”Efraim” (Jeremia 31:9, Hoosea 5:3).
Hän oli yksi Salomon virkamiehistä
Vihastuneena siitä, että Salomo päätti seurata muita jumalia, Jahve sanoi hänelle: ”Koska tämä on sinun asenteesi etkä ole pitänyt liittoani ja säädöksiäni, jotka minä olen käskenyt sinun noudattaa, niin minä aivan varmasti revin valtakunnan sinulta pois ja annan sen jollekin alamaistasi.” (1. Kun. 11:11)
Jerobeam oli tämä alamainen.
Solomon antoi työläisten rakentaa Jerusalemiin terasseja ja täyttää muurissa olevan aukon. Jerobeam oli heidän joukossaan, ja kun Salomo ”näki, miten hyvin nuorukainen teki työnsä, hän asetti hänet koko Joosefin sukukuntien työväen johtoon” (1. Kun. 11:28). Efraimin ja Manassen heimot olisivat siis katsoneet Jerobeamia johtajaksi ja sellaiseksi, joka voisi puhua kuninkaalle heidän puolestaan.
Jerobeam kapinoi kuningasta vastaan
Heti ensimmäiseksi Raamattu kertoo Jerobeamista, että hän ”kapinoi kuningasta vastaan” (1. Kun. 11:26), mutta tuon alkuperäisen kapinointitapahtuman yksityiskohdat ovat hiukan epäselvät. Kertomus esittelee Jerobeamin sen jälkeen, kun on kuvattu, kuinka kaksi miestä (Haddad ja Rezon) taisteli aktiivisesti Salomoa vastaan, mutta sitten kerrotaan, kuinka Jerobeamista tuli yksi Salomon virkamiehistä, ja kuvataan profetia, joka todennäköisesti lietsoi hänen kapinaansa.
Jerobeamin lähtiessä Jerusalemista palatakseen kotiinsa hän tapasi profeetta Ahian. Ahia repi oman viittansa 12 osaan, jotka edustivat Israelin 12 heimoa, ja käski Jerobeamin ottaa 10 osaa, mikä merkitsi, että hän hallitsisi 10 heimoa. Ahijan kautta Herra sanoi:
”Minä teen näin, koska he ovat hylänneet minut ja palvoneet Ashtoretiä, sidonialaisten jumalattarta, Kemosta, mooabilaisjumalaa, ja Molekia, ammonilaisten jumalaa, eivätkä ole vaeltaneet kuuliaisina minulle eivätkä tehneet sitä, mikä on oikein minun silmissäni, eivätkä ole pitäneet käskyjäni ja lakejani, niin kuin Daavid, Salomon isä, teki.” -1 Kuninkaat 11:33
On epäselvää, laukaisiko tämä profeetallinen kohtaaminen Jerobeamin kapinan vai saiko Salomo yksinkertaisesti vain tuulta alleen, mutta heti tämän profetian jälkeen Salomo yritti tappaa Jerobeamin, ja Jerobeam pakeni Egyptiin (1 Kun. 11:40).
Pohjoiset heimot julistivat Jerobeamin kuninkaakseen
Kun Salomo kuoli, hänen pojastaan Rehabeamista tuli kuningas, ja Jerobeam meni pohjoisten heimojen edustajien kanssa pyytämään Rehabeamia keventämään heidän työnsä taakkaa väittäen, että Salomo oli asettanut heille raskaan ikeen. Neuvonantajistaan piittaamatta ja vertaistensa neuvoja kuunnellen Rehabeam tuplasi ja julisti:
”Isäni teki ikeenne raskaaksi, minä teen siitä vielä raskaamman. Isäni ruoskitti teitä ruoskilla; minä ruoskin teitä skorpioneilla.” -1 Kings 12:14
Kun Rehabeam lähetti jonkun panemaan täytäntöön tätä uutta, raskaampaa taakkaa, israelilaiset kivittivät hänet kuoliaaksi. Kyllästyneet Daavidin suvusta peräisin oleviin vallankaappaajakuninkaisiin pohjoiset heimot julistivat Jerobeamin kuninkaakseen ja jättivät Rehabeamin hallitsemaan Juudan ja Benjaminin heimoja.
Uutena kuninkaana Jerobeamilla oli joitakin ongelmia, jotka uhkasivat hänen kykyään hallita: Jumala teki hänet kuninkaaksi houkutellakseen israelilaiset takaisin luokseen, mutta Jumalan asuinpaikka oli Jerusalemissa, ja israelilaiset olivat tottuneet uhraamaan siellä. Israelin identiteetti ja usko oli sidottu kaupunkiin, joka ei enää kuulunut heidän kansakuntaansa.
Jerobeam teki siis muutoksia.
Jerobeam perusti uuden pääkaupungin
Koska Jerobeam oli kotoisin Efraimin sukukunnasta, hän luonnollisesti pyrki hallitsemaan valtakuntaansa sieltä. Hän linnoitti Tirzan kaupungin Sikemissä ja asui siellä, minkä jälkeen hän rakensi Penielin kaupungin, joka sijaitsi Manassen sukuun kuuluvalla alueella. Tutkijat kiistelevät siitä, tarkoittaako tämä sitä, että Jerobeam perusti kaksi pääkaupunkia (yhden Jordanin kummallekin puolelle), mutta Sikem oli hänen ensisijainen tukikohtansa.
Hän edisti epäjumalanpalvelusta
Jerobeam oli huolissaan siitä, että jos pohjoiset israelilaiset jatkaisivat uhrausten suorittamista Jerusalemin temppelissä, he kääntyisivät Jerobeamia vastaan (1. Kun. 12:26-27). Niinpä kysyttyään neuvoa hän toi takaisin tutun palvontamuodon: vanhan kunnon kultaisen vasikan. (Koska se meni niin hyvin ensimmäisellä kerralla, eikö niin? 2. Mooseksen kirjeen 32, onko ketään?)
Varmistaakseen, että kaikilla pohjoisen valtakunnan asukkailla oli pääsy jumalanpalveluspaikkaan, Jerobeam teki kaksi kultaista vasikkaa ja sijoitti toisen Beeteliin (valtakuntansa eteläpäähän) ja toisen Daniin (pohjoiseen). Beetelissä Jaakob voiteli kerran pylvään ja teki valan Jumalalle (1. Moos. 31:13), ja daanilaisilla oli epäjumalanpalvelusta harjoittavien pappien suku, joka juonsi juurensa joko Moosekseen tai Manasseen (Tuom. 18:30-31). Näillä paikoilla oli siis jo ennestään syvä uskonnollinen merkitys israelilaisille.
Jerobeamin uskonnollisia käytäntöjä käsittelevät kohdat ovat melko vahvasti puolueellisia, mikä on saanut tutkijat suhtautumaan niiden aitouteen vaihtelevasti:
”Kertomus palvelee selvästi deuteronomistisen historioitsijan polemisoivia tarkoitusperiä Jerobeamia ja N:n valtakuntaa vastaan. Sen anakronistiset ja propagandistiset elementit viittaavat Hoffmannin (1980: 59-73) ja Van Setersin (1983: 313-14) mielestä siihen, että koko kertomus on myöhäinen keksintö, jolla ei ole mitään historiallista perustaa. Toiset väittävät, että kertomus raportoi luotettavasti Jerobeamin toteuttamat olennaiset kultilliset toimenpiteet niitä koskevista poleemisista tuomioista huolimatta (Evans 1983: 120; Zevit 1985: 60-61).” -Carl D. Evans, The Anchor Yale Bible Dictionary
Vähintäänkin on selvää, että Kuninkaiden kirjan kirjoittaja ei ole ööh, Jerobeamin fani. Minkä vuoksi, kun Jerobeam valitsi eri päivän keräysjuhlan viettämiseen, kirjoittaja sanoi sen tapahtuneen ”hänen itse valitsemanaan kuukautena”, vaikka totuus saattoi olla monimutkaisempi. Anchor Yale Bible Dictionary antaa ymmärtää, että juhlapäivän vaihtamiselle oli vähemmän mielivaltainen syy:
”Tämä heijastaa jälleen kirjoittajan pejoratiivista arviota. Jerobeamin toiminta ymmärretään paremmin paluuna vanhaan maatalouskalenteriin, jota noudatettiin N:ssä ja joka oli muuttunut, kun Daavid tai Salomo otti käyttöön erilaisten kalenterien ”täysimittaisen synkronoinnin” (Talmon 1958: 56-57). Jerobeamin tämän juhlan päivämäärän valinta oli siten olennainen osa hänen yleistä suunnitelmaansa palauttaa perinteiset käytännöt N:ssa.”
Hän nimitti omat pappinsa
1. Kun. 12:31 ja 2. Aik. 11:13-17 kertovat, että osana suunnitelmaansa vähentää riippuvuuttaan Jerusalemista Jerobeam nimitti omat pappinsa, jotka eivät olleet leeviläisiä. (Tämä olisi ollut suuri kielto.) Jotkut tutkijat kiistävät tämän väitteen propagandana, jonka tarkoituksena oli mustamaalata pohjoista kuningaskuntaa. Toiset väittävät, että hänen olisi pitänyt nimittää omat pappinsa, koska leeviläiset papit olisivat pysyneet uskollisina Rehabeamille, joka hallitsi Jerusalemia, jossa sijaitsi temppeli – papiston keskeinen keskus.
Vaikka on olemassa erilaisia teorioita siitä, kenet Jerobeam olisi valinnut papistoon perustuen hänen aikomukseensa palauttaa Israel vanhoihin perinteisiin, kronikoitsija väittää, että hän ”nimitti pappeja korkeuksiin kaikenlaisista ihmisistä. Kenet tahansa, joka halusi tulla papiksi, hän vihki korkeuksiin. Tämä oli Jerobeamin suvun synti, joka johti sen kaatumiseen ja hävittämiseen maan päältä.” (1. Kun. 13:33).” (1. Kun. 13:33)
Aloittelijan opas Raamattuun tutkii, miten kukin Raamatun 66 kirjasta sopii kokonaisuuteen, ja kävelet sieltä pois riittävän tietämyksen kanssa voidaksesi käydä harkitun keskustelun tästä tärkeästä kirjasta pastorin, ateistin tai kenen tahansa muun kanssa.
Hänen jälkeläisensä hävitettiin
Jerobeamin nousu valtaan alkoi lupauksella Jumalalta. Jos hän tottelisi Jumalaa, hän saisi yhtä kestävän dynastian kuin Daavid (1. Kun. 11:38). Mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka Jerobeam saattoi pitää valintojaan paluuna muinaisiin juutalaisiin perinteisiin, niiden taustalla oli ainakin osittain hänen halunsa säilyttää valta, ja ne merkitsivät poikkeamista Jumalan käskyistä.
Puhuessaan Jerobeamin vaimolle profeetta Ahia välittää terävän nuhteen Jumalalta:
”Minä revin valtakunnan pois Daavidin suvulta ja annoin sen sinulle, mutta sinä et ole ollut palvelijani Daavidin kaltainen, joka noudatti käskyjäni ja seurasi minua kaikesta sydämestään tehden vain sitä, mikä oli oikein minun silmissäni. Sinä olet tehnyt enemmän pahaa kuin kaikki, jotka ovat eläneet ennen sinua. Sinä olet tehnyt itsellesi muita jumalia, epäjumalia, jotka on tehty metallista; sinä olet herättänyt minun vihani ja kääntänyt selkäsi minulle.
Sen vuoksi minä tuotan onnettomuuden Jerobeamin suvulle. Minä hävitän Jerobeamista joka ikisen miespuolisen henkilön Israelissa – orjan tai vapaan. Minä poltan Jerobeamin huoneen niin kuin poltetaan lantaa, kunnes se on kokonaan hävinnyt. Koirat syövät ne Jerobeamin omaiset, jotka kuolevat kaupungissa, ja linnut syövät ne, jotka kuolevat maalla. Herra on puhunut!”” -1 Kuninkaat 14:8-11
Hetkellä, kun hänen vaimonsa astui jalkaansa Tirzan kaupunkiin (Israelin pohjoisen kuningaskunnan pääkaupunki), hänen poikansa kuoli. Vuosia myöhemmin Jerobeamin pojasta Nadabista tuli kuningas, ja Baasha (toisen miehen Ahijan poika) tappoi hänet, otti valtaistuimen haltuunsa ja hävitti Jerobeamin koko suvun (1. Kun. 15:29).
Jerobeamin synti johti juutalaisten maanpakolaisuuteen
Samaisessa ennustuksessa, jossa Ahia ennustaa Jerobeamin suvun kukistumista, hän yhdistää Jerobeamin synnin Assyrian maanpakolaisuuteen, joka tulisi vuosisatoja myöhemmin:
”Herra on herättävä itselleen Israelin kuninkaan, joka hävittää Jerobeamin suvun. Jo nyt tämä alkaa tapahtua. Ja Herra lyö Israelia, niin että se on kuin vedessä heiluva ruoko. Hän repii Israelin pois tästä hyvästä maasta, jonka hän on antanut heidän esi-isilleen, ja hajottaa heidät Eufrat-joen tuolle puolen, koska he ovat herättäneet Herran vihan tekemällä Asheran sauvoja. Ja hän hylkää Israelin niiden syntien tähden, joita Jerobeam on tehnyt ja joihin hän on saanut Israelin syyllistymään.” -1 Kun. 14:14-16
Nykyaikaiset tutkijat kuitenkin uskovat, että 1. Kun. 14:14-16:n kirjoittaja laittoi sanoja Ahian suuhun. Anchor Yale Bible Dictionary väittää, että:
”Nykyisessä muodossaan kertomusta on kuitenkin muokannut ja laajentanut deuteronomistinen historioitsija, joka käyttää profeetan ilmiantoa tilaisuutena esitellä ajatus siitä, että Jerobeamin suurten syntien vuoksi, jotka hän ”johti Israelin tekemään”, Jahve tekisi lopun kansakunnalle ja hajottaisi sen kansan ”Eufratin tuolle puolen”… . Deuteronomistin kirjalliset puitteet, jotka on sijoitettu kunkin kuninkaan hallituskauden kertomuksen ympärille, tarjoavat suuren redaktionaalisen suunnitelman, jonka avulla lähes kaikkia N:n kuninkaita syytetään Jerobeamin syntien jatkamisesta siihen asti, kunnes koko Israel oli vietelty pois uskollisuudesta Jahvea kohtaan (Mullen 1987). Lopputuloksena oli, että Jahve lähetti kansan maanpakoon, kun se kaatui assyrialaisille (2. Kun. 17:21-23).”
Kun 1. Kuninkaiden kirjan kirjoittajat kokosivat käytettävissään olevat erilaiset asiakirjat yhtenäiseksi kertomukseksi, he tarkastelivat Israelin historiaa nykyajan näkökulmasta. Kirjoittajalle Jerobeam ei ollut vain jälleen yksi kuningas, joka jätti Jumalan käskyt huomiotta. Hänen valtakautensa oli käänteentekevä hetki, joka määritteli Israelin suunnan vuosisadoiksi eteenpäin.
Jerobeamin perintö
Jokainen juutalainen kuningas oli virheellinen. Jopa Daavid teki syntiä. Mutta Jerobeam on ainoa henkilö, jonka Raamattu sanoo tehneen enemmän pahaa kuin kaikki hänen edeltäjänsä (1. Kun. 14:9).
Jumala aikoi käyttää kuningas Jerobeamia pelastaakseen kansansa ja johtaakseen sen takaisin luokseen. Hänen valtakautensa oli tarkoitus olla juutalaiselle kansalle kurssinmuutos. Jos hän tottelisi Jumalaa, hänellä olisi yhtä kestävä dynastia kuin Daavidilla.
Mutta pyrkimyksessään viedä israelilaiset takaisin Jumalan luo Jerobeam omaksui vääriä perinteitä ja korvasi vääriä tapoja.
On selvästi kyseenalaista, mitä me todella tiedämme kuningas Jerobeamista. Hänen elämänsä kirjattiin ylös ja hänen tarinansa kertoivat ihmiset, jotka inhosivat häntä. Mutta vaikka 1. Kuninkaiden kirjan kertomus näki kymmenennen vuosisadan tapahtumat paljon myöhemmästä näkökulmasta, voimme silti oppia siitä paljon:
”Vaikka tämä Jerobeamin uraa kuvaava kertomus on muotoiltu vastaamaan kirjoittajansa myöhempiä näkökulmia, useimmat tutkijat uskovat, että tämän kokonaisuuden kriittinen tutkinta – joka on peräisin arkistoteksteistä, historiallisista raporteista, profeetallisista oraakeleista, legendoista jne. voi tuottaa luotettavaa tietoa kymmenennen vuosisadan tilanteesta.” -The Anchor Yale Bible Dictionary
Kuninkaiden kirjailija kuvaa Jerobeamin anti-Davidiksi. Juudan kuninkaita verrattiin jatkuvasti Daavidiin, Jumalalle uskollisuuden kultaiseen esikuvaan (1. Kun. 11:6; 15:3; 2. Kun. 14:3; 16:2; 18:3; 22:2). Pohjoisen kuningaskunnan kuninkaiden katsottiin kuitenkin jatkavan ”Jerobeamin syntiä” – tottelemattomuuden huippua.
Jerobeamin perintönä on, että hän oli se, ”joka sai Israelin tekemään syntiä”. Ja ehkä enemmän kuin minkään muun kuninkaan elämä osoitti, miksi Jumala ei voinut luottaa siihen, että ihmiset pelastaisivat ihmiskunnan.