Belgialaiset vohvelit

Belgialaiset vohvelit (kuvassa Liège-vohvelit)
© Denzil Green

Belgialaiset vohvelit ovat amerikkalainen versio Belgiassa valmistetuista vohvelityypeistä. Belgiassa ei oikeastaan ole olemassa juuri tuon nimisiä vohveleita.

Belgialaiset vohvelit ovat pörröisempiä ja korkeampia kuin muut amerikkalaiset vohvelit, koska niissä on vatkattua munanvalkuaista ja ne on hapatettu hiivalla, mitä useimmissa muissa vohveleissa ei ole, ja näin ollen ne maistuvat käymisteitse tunkkaisemmilta.

Korkeutensa vuoksi niissä on yleensä vastaavasti syvempiä syvennyksiä, jotka tarttuvat siirappeihin, sulattavat jäätelöä yms. paremmin. Ne tarjoillaan usein kermavaahdon ja mansikoiden kanssa.

Joissain kotireseptivariaatioissa käytetään hiivan sijasta leivinjauhetta kuohkeuttajana tai sekä leivinjauhetta että hiivaa. Leivinjauheen käyttö on nopeampaa, mutta hiivan aiheuttama kirpeys puuttuu: jotkut sanovat käyttävänsä mieluummin leivinjauhetta, koska eivät pidä hiivan kirpeydestä.

Belgiassa on itse asiassa monia erilaisia vohvelityyppejä. Niistä kaksi on erityisen tunnettuja.

Yksi on Brysselin vohveli (Gaufre de Bruxelles), joka valmistetaan vatkatuilla munilla hapatetusta taikinasta. Se tarjoillaan tomusokerin (eli kuorrutteen / makeissokerin) kanssa.)

Ja sitten on Liègen vohvelit (Gaufre liegeoise), jotka valmistetaan hiivalla hapatetusta taikinasta, melkein kuin briossitaikina. Taikinan viimeisen kohotuksen aikana taikinaan työstetään kiillotettuja sokerijyviä (hiekkasokeri). Kun muotoillut vohvelit kypsyvät paistinpannulla, sokeri sulaa ja karamellisoituu vohvelin ulkopintaan. Belgiassa Liege-vohvelit ovat erittäin suosittuja, ja katukauppiaat jopa myyvät niitä kädestä pitäen syötäväksi, kuumana tai kylmänä, paperiin käärittynä.

Amerikkalaisissa belgialaisissa vohveleissa yhdistyvät sekä vatkattu kananmuna että hiiva-hiiva-taikina kohoamiseen, ja tomusokerikuorrutukseen lisätään kermavaahtoa ja hedelmiä.

Kypsennysvinkkejä

Belgialaisia vohveleita tehdessäsi tarvitset vohveliraudan, joka kestää niiden korkeuden.

Jos käytät pikahiivaa, hiivataikinan kohoaminen ja valmistuminen kestää noin tunnin. Voit myös valmistaa sen edellisenä iltana ja säilyttää sitä jääkaapissa, jotta se on valmis seuraavana aamuna.

Jos haluat vähemmän käyneen maun, lisää reseptiin leivinjauhetta (noin 1 1/2 teelusikallista kahta kuppia jauhoja kohti), lisää edelleen hiiva, mutta anna taikinan käydä vain puolet vaaditusta ajasta.

Historiallisia huomautuksia

Vuonna 1958 Belgian maailmannäyttelyssä Walter Cleyman -niminen mies myi vohveleita maailmannäyttelyalueella. Hän tarjoili niitä kermavaahdolla ja tuoreilla hedelmillä kruunattuna ja tomusokerilla tomutettuna. Aikaisemmin amerikkalaiset olivat kokeneet vohveleita vain siirapin kera. Cleyman myi tuona vuonna messuilla noin 400 000 vohvelia.

Cleyman sai jälleen paikan myydä vohveleitaan vuoden 1962 maailmannäyttelyssä Seattlessa. Avukseen hän toi Belgiasta vaimonsa, kaksi tytärtään ja kaasukäyttöiset vohveliraudat. Hän avasi kaksi vohvelikojua: toisen Boulevards of the Worldille ja toisen International Fountainin lähelle. Toinen oli itse asiassa suuri ravintola, joka sijaitsi kulmassa ja oli rakennettu belgialaisen tai hollantilaisen rakennuksen tyyliin. Kyltissä luki ”Belgian Waffle House / Gauffres de Bruxelles”.

Messut avattiin 21. huhtikuuta 1962. Hänen vohveleistaan tuli messujen ylivoimainen ruokasuosikki: hän myi niitä yli 500 000 kermavaahdolla ja hedelmillä täytettynä. Hän käytti vakiohedelmänä mansikoita, mutta aina kun ne loppuivat kesken, hän käytti ananasta.

Kun messut suljettiin, Cleyman antoi toimiluvan Seattlessa sijaitsevalle Smitty’s Pancake Houselle, joka avasi sitten ”Belgian Waffle Chalet” -nimisen vohvelitalon Seattlen yliopiston lähelle.

Tammikuuhun 1964 mennessä belgialainen vohvelikauppa oli avattu Hillsdale Farmer’s Marketissa San Mateossa, Kaliforniassa , ja ”Belgian Waffle House” -yritys suunnitteli toiminnan aloittamista Albertassa ja Manitobassa .

Vuonna 1964 belgialainen mies nimeltä Maurice Vermersch ja hänen vaimonsa (valitettavasti nimeltä mainitsematta kaikissa kertomuksissa) järjestivät vohveleiden myynnin maailmannäyttelyssä, joka pidettiin Flushing Meadowsissa, Queensissa, New Yorkissa (itse asiassa sekä vuonna 1964 että vuonna 1965 – messut kantoivat kahden vuoden ajan.) Hän myi vohveleita siellä sijaitsevassa belgialaisessa kylässä (keskiaikaisen belgialaisen kylän jäljitelmä) ja useissa paikoissa eri puolilla messualuetta.

Hänen tekniikkansa perustui siihen, että hän käytti hiivaa kuohkeuttimena ja voiteli vohveliraudat silavalla. Hän tarjoili ne mansikoiden ja kermavaahdon kera ja myi niitä dollarilla.

Aluksi hän kutsui niitä ”Brysselin vohveleiksi”. Kun hän tajusi, että useimmat amerikkalaiset eivät tienneet, missä Bryssel sijaitsi, hän päätti muutaman päivän myynnin jälkeen kutsua niitä ”Bel-Gem”-vohveleiksi ”belgialaisista vohveleista”.

Vuonna 1968 belgialaiset vohvelit ilmestyivät San Antonion San Antoniossa Teksasissa järjestetyille HemisFair-messuille.

Joku, jonka nimi oli myös Maurice Vermersch, piti belgialaista vohvelikojua New Yorkin osavaltion messuilla vuonna 1996.

Kirjallisuus & Lore

”Kysymys: (Toistan) Tiedättekö reseptiä, jolla voi valmistaa pieniä täyteläisiä keksejä (alunperin belgialaisia) vohveliraudalla?

Vastaus: Kuten kerroin teille viime viikolla, useat Belgiasta kotoisin olevat naiset lähettivät ystävällisesti reseptejä, joiden he uskoivat soveltuvan tähän pyyntöön. Mutta kuten niin monien ulkomaisten ruokien kohdalla, tarvittiin tiettyjä nimettyjä välineitä. Näiden keksien tapauksessa kirjoittavat naiset olivat sitä mieltä, että niitä ei voisi valmistaa kunnolla, ellei käytettäisi erityistä ”paistinpannua” tai ”vohvelirautaa”: Ranskalainen vohveli (lähettänyt rouva O.D. Waldeck, Saskatchewan): 3 munaa, 3 kupillista sokeria, 1 kupillinen voita, 1 kupillinen kermaa, 3 tl leivinjauhetta. Riittävästi jauhoja, jotta taikina rullautuu ohueksi kuin keksitaikina. Leikkaa taikinasta suuri ympyrä, joka sopii vohvelipannulle. Tuli ei saa olla liian kuuma. Makuaineita voidaan lisätä haluttaessa. Leikkaa pieniksi paloiksi ja ripottele päälle tomusokeria.” – Kysytään Sal-tädiltä -palstalla. Lethbridge Herald. Perjantai 11. tammikuuta 1952. Sivu 8.

”Gentissä, jossa flaaminkieli on vallitseva kieli, teen erikoisuus on kevyt flaaminkielinen leivonnainen nimeltä wafel. Englanniksi tämä on tietysti myös vohveli, mutta eroaa meidän vohvelistamme siinä, että se on kevyt ja tomusokerilla ripoteltu ja tarjoillaan kahvin kanssa englantilaisen teen sijasta.” – Burt, Jane. Meren etanat ovat Brysselin ”aarteita”. Janesville, Wisconsin: Janesville Daily Gazette. 1. lokakuuta 1953. Sivu 5.

”Kukaan ei harkitsisi käyvänsä Euroopassa tänä kesänä käymättä Belgiassa katsomassa Brysselin maailmannäyttelyä 1958, joka avattiin viime kuussa….. Kokeile mustapuddingia, jota syödään kostean sokerin ja omenakastikkeen kanssa, tai Brysselin vohveleita ja Liege-riisikakkuja.” – Olemassa oleva Euroopan-loma sisältää vierailun Brysselin maailmannäyttelyyn. Zanesville, Ohio: Sunday Times Signal. 11. toukokuuta 1958. Sivu 8a.

”Herkulliset belgialaiset vohvelit kermavaahdon ja mansikoiden kera ovat suosittuja välipaloja messuilla. Ne valmistetaan tietenkin maakaasulla. Maakaasu on vakiinnuttanut asemansa tulevaisuuden energialähteenä – täällä tänään – Seattlen maailmannäyttelyssä.” – El Paso Natural Gas Companyn mainos. Idaho Falls, Idaho. The Post Register. 9. syyskuuta 1962.

”Meillä oli myös aikaa myöhäiselle lounaalle yhdellä messujen kulinaarisista herkuista, kuuluisilla Ben-Gem-vohveleilla. Ne valmistetaan belgialaiseen tapaan, ripotellaan tomusokerilla, ’täytetään’ varmalla kermavaahdolla ja kuorrutetaan tuoreilla mansikoilla. Ne maksavat 99 senttiä – ja ovat jokaisen kalorin arvoisia. Vohvelibaareihin on yleensä pitkä jono. ” – Whiteaker, Mildred. Kutsu messuille. San Antonio, Texas: Express and News. Sunnuntai, 19. heinäkuuta 1964. Sivu 6-E.

”Belgialainen kylä oli viehättävä – se, mitä siellä oli – mutta se ei ole vielä läheskään valmis. Ensi vuonna sen pitäisi olla yksi messujen hienoimmista piirteistä. Älkää jättäkö väliin heidän upeita belgialaisia vohveleitaan, jotka on kuorrutettu valtavilla mansikoilla ja kermavaahdolla. Kuulin, että näitä tarjoillaan meidän Minnesotan osavaltion messuillamme.” – Lamberton, Gretchen L. The Casual Observer Column. Winona, Minnesota. Winona Daily News. Perjantai, 4. syyskuuta 1964. Sivu 7.

”Ja ennen kuin lähdette, syökää belgialainen vohveli International Plazalla, belgialaisessa kylässä, Lake Amusement Area -alueella tai uudessa kansainvälisessä välipalabaarissa People-to-People Pavilionissa. Nämä valtavat, mureat vohvelit on ladattu tomusokerilla, kermavaahdolla ja mansikoilla, ja kaikki 99 sentillä.” – Crossley, Robert P. Here’s What’s New at the World’s Fair. San Antonio, Texas: San Antonio Light. 18. huhtikuuta 1965, sivu 6.

”Uskokaa minua, että belgialaiseen kylään meneminen on dollarin arvoista. Se on messujen suurin näyttely, käytännössä minikaupunki itsessään. Illalla kylän aukiolla on viihdettä; älkääkä kehdatko jättää väliin niitä belgialaisia mansikkavohveleita.” – Sarmento, William E. Make the World’s Fair A Must This Summer. Lowell, Massachusetts: The Lowell Sun. Sunday, 16 May 1965. S. 44.

Kielenhuomautuksia

Joskus kutsutaan nimellä ”gaufrette”; ei pidä sekoittaa keksiin, jota kutsutaan nimellä ”gaufrette.”

Lähteet

Stein, Alan. Belgialaiset vohvelit esitellään Amerikassa Seattlen maailmannäyttelyssä 21. huhtikuuta 1962. HistoryLink.org Essee 10092. Julkaistu 13. huhtikuuta 2012. Haettu elokuussa 2012 osoitteesta http://www.historylink.org/index.cfm?DisplayPage=output.cfm&file_id=10092

Seattlen historioitsijat Paula Becker ja Alan Stein, yhteiskirjoittajat kirjassa ”The Future Remembered: The 1962 Seattle World’s Fair and Its Legacy” sanovat, että : ”Century 21’s Belgian Waffle Housea johti belgialainen keittiömestari Walter Cleyman, joka pyöritti myös pienempää vohvelikojua Gaywaylla… Vuonna 1964 Vermersch avasi vohvelikojun New Yorkin maailmannäyttelyssä, ja vaikka kyseisillä messuilla usein uskotaan, että konvehdit popularisoitiin ensimmäisenä, itse asiassa kunnia on Seattlella.” – Rolph, Amy. Yläosattomia naisia, ei viinaa? 15 yllättävää faktaa vuoden 1962 maailmannäyttelystä. Seattle PI. 9. marraskuuta 2011. Haettu elokuussa 2012 osoitteesta http://blog.seattlepi.com/thebigblog/2011/11/09/topless-women-no-booze-15-surprising-facts-about-the-1962-worlds-fair/#1663-4

The Seattle Times, 18. lokakuuta 1962.

”Belgialainen vohvelikauppa on osoittautunut tervetulleeksi lisäykseksi Hillsdale Farmer’s Marketin ravintolaosastolle. Seattlen maailmannäyttelyn kävijät kehuivat tätä toimintaa laajalti.” – Johnson, Lloyd. Bright Lights -palsta. San Mateo, Kalifornia: San Mateo Times. 24. tammikuuta 1964. Sivu 21.

”Julkisesti ilmoitetaan täten, että BELGIAN WAFFLE HOUSES LTD:lle, Albertan provinssin lakien mukaisesti asianmukaisesti perustetulle yhtiölle, on myönnetty tammikuun kahdeskymmenes seitsemäs päivä 1964 päivätty ja rekisteröity lupa, joka oikeuttaa mainitun yhtiön harjoittamaan liiketoimintaansa tai tarkoitustaan Manitoban provinssissa….Dated at the office of the Provincial Secretary this twenty-seventth day of January, 1964.” – Winnipeg Free Press. Winnipeg, Manitoba. 15. helmikuuta 1964. Sivu 58.

Joidenkin tietojen mukaan hän myi niitä ensimmäisen kerran vuoden 1960 maailmannäyttelyssä Brysselissä. Maailmannäyttelyitä ei ollut missään päin maailmaa vuonna 1960. Brysselissä oli yksi vuonna 1958, Venezuelan Caracasiin vuonna 1960 suunniteltu peruttiin, ja seuraava oli Torinossa Italiassa vuonna 1961. Vuoden 1964 New Yorkin maailmannäyttelyä ei varsinaisesti hyväksynyt Bureau International des Expositions.

”What to Wear at the Fair”: Viisas katsoja valitsee hameen, joka on tarpeeksi leveä istuakseen ja kävelläkseen tyylikkäästi, mutta ei niin täysi, että se roiskuu maahan istuessaan penkillä ja napostellessaan tacoa tai belgialaista vohvelia.” – Abilene Reporter News. 31. maaliskuuta 1968. Special HemisFair section.

Jackson, Suzanne M. Corn, butter, a little girl and her grandpa. Syracuse, New York: Syracuse Herald Journal. 21. elokuuta 1996.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.