Yli puolen vuosisadan ajan rakas runoilija Mary Oliver (s. 10.9.1935) on kutsunut meitä muistamaan itsemme ja unohtamaan itsemme samaan aikaan, ottamaan yhteyttä sekä luodullisuuteemme että transsendenssiimme liikkuessamme läpi hohtavan maailman, jonka hänen runoutensa on heijastanut takaisin meille – tämä on peräänantamaton kutsu elää niin kuin hän itse kutsuu, nimittääkseen sitä nimellä ”onnellisuuden kohtaus”. Missään tämä kohtaus ei ole sähköistävämpi kuin rakkaudessa – aiheessa, jota Oliverin runoudella on ollut taipumus juhlistaa vain viitteellisesti ja jota hän käsitteli suorimmin lävistävässä elegiassaan sielunkumppanilleen.
Mutta viimeisimmässä kokoelmassaan Felicity (julk. kirjasto) Oliver omistaa melkein puolet runoista tuikitavalle kohtaukselle, joka on rakkaus. Hänen sanoissaan on katkeransuloisuutta – nämä ovat rakkauksia, jotka ovat kukoistaneet jälkikäteen kahdeksankymmenen pitkän, laajan vuoden aikana. Mutta siinä on myös säteilevää lunastusta, joka muistuttaa meitä – samaan tapaan kuin Patti Smith teki uudessa ylevässä muistelmateoksessaan – että tietyt rakkaudet kestävät kauemmin kuin menetys.
Tässä on neljä lempparirunouttani kokoelmasta – nauttikaa.
TUNNETAAN KUKA
Tunnen jonkun, joka suutelee niin kuin
kukka aukeaa, mutta nopeammin.
Kukat ovat suloisia. Niillä on
lyhyt, autuaallinen elämä. Ne tarjoavat
paljon iloa. Maailmassa ei ole
mitään, mitä voi sanoa
niitä vastaan.
Sadullista, eikö olekin, että kaikki mitä he voivat suudella
on ilmaa.Kyllä, kyllä! Me olemme onnekkaita.
Ajattelin, että mennään hitaasti eteenpäin.
Ajattelin, että mennään hitaasti eteenpäin.
Tämä on tärkeää. Tämän pitäisi vaatia
todella syvällistä ajattelua. Meidän pitäisi ottaa
pieniä harkittuja askeleita.Mutta, siunatkoon meitä, emme tehneet niin.
MITEN RAKASTAN SINUA?
Miten rakastan sinua?
Oh, näin ja näin.
Oh, onnellisesti. Ehkä
voisinesitellä tarkemmin? Näin
ja
näin jaei enää sanoja nyt
Ei kukaan, joka sanoo
Ei kukaan, joka sanoo: ”Aion olla
varovainen ja fiksu rakkauden asioissa”,
joka sanoo: ”Valitsen hitaasti”,”
vaan ainoastaan ne rakastavaiset, jotka eivät ole lainkaan valinneet
vaan jotka on ikään kuin valinnut
jotakin näkymätöntä ja voimakasta ja hallitsematonta
ja kaunista ja kenties jopa
sopimatonta –
vain ne tietävät, mitä tarkoitan
puhuessani rakkaudesta.
Felicity on valovoimaista luettavaa ohuessa ja voimakkaassa kokonaisuudessaan. Täydennä sitä Mary Oliverilla siitä, miten tapa antaa muodon sisäiselle elämällemme, mitä koirat opettavat meille ihmiselämän merkityksestä ja hyvin eletyn elämän mittasuhteista, ja palaa sitten Adam Phillipsin paradoksaaliseen psykologiaan siitä, miksi rakastumme.
Jos et ole vielä lukenut, herkuttele sielullesi eristäytyneen runoilijan upealla On Being -keskustelulla Krista Tippettin kanssa, ja varmista, ettet tilaa tätä loputtoman erinomaista show’ta täällä.